Rakastuin ensi kertaa täysin yllättäen eräänä synkkänä marraskuun päivänä. Elin mukavaa elämää opiskellen ja tehden siinä ohessa unelmatöitäni mallina ja tanssijana. Olin päättänyt lähteä seuraavana syksynä Pariisiin ranskaa opiskelemaan, kun yhtäkkiä tapasin miehen, joka sai minut ensi lauseellaan nauramaan. Hän oli amerikkalainen mies, joka oli juuri muuttanut Pariisiin ja oli Suomessa työmatkalla. Mikä sattuma tai täydellinen kohtaus romanttisessa komediassa!
Juttelimme tuona iltana paljon ja katselimme toisiamme cocktail-kutsuilla ollessamme toisella puolella huonetta muka keskustellessamme toisten ihmisten kanssa. Sitten työkaverini ehdotti, että heittäisi minut kotiin ja kiitin häntä tarjouksesta. Mietin, miksei tuo mies, joka selvästi oli ollut kiinnostunut minusta, tullut pyytämään yhteystietojani. Laitoin kamani kasaan ja sanoin vain etäältä hei tuolle miehelle, joka oli saanut minut ihastumaan heti ensi naurusta.
Mietin häntä monta päivää ja harmittelin, että tuttavuutemme oli jäänyt niin lyhyeksi. Sitten eräänä päivänä, kun sitä vähiten odotin, minulle soitti töissä eräs siirappinen amerikkalaisääni. Hän oli metsästänyt puhelinnumeroni kuin ihmeen kaupalla. Tämä oli siis ajalla ennen sosiaalista mediaa. Aloimme jutella joka päivä puhelimessa ja vihdoin päätin perustaa itselleni sähköpostiosoitteen hänen kannustamana.
Olin täysin hullaantunut häneen. Sitten aloimme suunnitella treffejä Suomeen ennen kuin muuttaisin Pariisiin. Treffimme lykkääntyivät yllättäen, kun hänen isänsä kuoli ja hän joutui palaamaan New Yorkiin.
Se oli niin hauras. Hän vain perui treffimme, koska hänen isänsä kuoli ja minä säikähdin. Ajattelin, ettei hän välitäkään minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, vaikka mikään ei antanut ymmärtää niin. Minun olisi tietenkin pitänyt tukea häntä surussa, jonka hänen isänsä kuolema aiheutti, mutta etäännyin, koska pelästyin kuinka pieniksi palasiksi sydämeni olisikaan särkynyt, jos hän olisi oikeasti jättänyt minut.
Treffimme oli siirretty myöhempään ajankohtaan, mutta minä en uskaltanut enää olla sydän avoimena hänelle. Lopulta kielsin häntä tulemasta ollenkaan. Ja kaduin sitä heti pian, mutta mietin, että voimmehan me vielä tavata sitten Pariisissa ilman paineita, jos vielä niin haluaisimme. Ja halusimmehan me. Ja voi että, kuinka rakastuinkaan häneen entistä vahvemmin. Mutta nyt hän oli etäinen. Häntä pelotti, kun olin torjunut hänet silloin, kun hän olisi kaivannut rakastavaa lämpöäni eniten. Ja siten se lähentymisen ja etääntymisen tanssi jatkui välillämme 20 vuotta!
Eräänä päivänä päätin, että nyt ei ole enää tekosyitä antaa toiselle tilaa saada uraansa siihen pisteeseen, kun hän haluaisi ennen kuin hän olisi valmis sitoutumaan. Hänen olisi nyt valittava, että hän joko aloittaisi kunnon parisuhteen kanssani ja perustaisimme yhdessä perheen, jota hän kuulemma kuitenkin halusi yli kaiken, tai jatkaisi yksin uransa parissa. Hän ei pystynyt sitoutumaan minuun ja sitten tein kaikkeni, jotta pääsisin hänestä lopullisesti yli.
Tein Katherine Woodward-Thomasin kurssin Conscious Uncoupling, vaikkemme olleet kunnon suhteessa koskaan olleetkaan. Aloin miettiä sitä, millainen minusta tuli aina hänen kanssaan ja yritin saada aikaan niitä muutoksia itsessäni ilman häntä. Ennen kaikkea vastustin halua ottaa häneen yhteyttä tai vastata hänen viesteihinsä, jotka eivät olleet muuttuneet mihinkään.
Pikku hiljaa minusta alkoi tuntua, että voisin olla valmis uuteen suhteeseen. Voisin uskoa, että olisi toinenkin mies, jota kohtaan voisin tuntea yhtä vahvasti ja jonka seurasta nauttisin yhtä paljon. Sitten luin Katherine Woodward-Thomasin kirjan Calling in ”the One” ja Arielle Fordin The Soulmate Secret. Luin toki paljon muitakin kirjoja rakkaudesta ja hyvästä parisuhteesta, kuten olin tehnyt säännöllisesti jo viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta koen, että nuo teokset auttoivat minua parhaiten uskomaan rakkauteen ja selkeyttämään mitä rakkaudelta halusin.
Jos sydämeni ei olisi särkynyt, en olisi koskaan tehnyt sitä työtä itseni kanssa, joka aiheutti sen, etten enää ollut riippuvainen toisesta ihmisestä rakkauden suhteen, vaan kykenin nyt herättämään sitä itse itsessäni. Rikkinäinen sydämeni sai minut myös nöyräksi ja kiitolliseksi, jos sattuisin vielä kohtaamaan rakkauden. Silloin en antaisi pelkoni tai ylpeyteni tulla rakkauden tielle, vaan osoittaisin toiselle sekä minun että rakkauteni arvon.
Jostain muistan myös lukeneeni, että sielunkumppanin voi tavata vasta, kun sydän on särkynyt. Ehkä sitä ennen ihminen kiinnittää huomiota ulkoisiin asioihin, muiden odotuksiin ja kaikkeen muuhun epäolennaiseen sielujen yhteyden sijaan.
Ja sitten vihdoin koitti se päivä, kun kohtasin aviomieheni ja maa jalkojeni alla alkoi täristä. Nyt olin kohdannut Sen Oikeani, sielunkumppanini, parhaan ystäväni ja täydellisen rakastajani. Aviomieheni kanssa kasvoimme yhdessä kokonaisiksi ja löysimme perille ikuisen rakkauden rantaan. Välillä joudumme sieltä aina pois elämän temmatessa meidät mukaan laajenemaan entisestään. Tiedämme kuitenkin ikuisen rakkauden rannan olinpaikan, jonne palaamme aina käsi kädessä tilaisuuden tullen.
Tuonne ikuisen rakkauden rannalle haluan myös sinut ohjata, olit sitten missä tahansa vaiheessa rakkauden polkuasi. Hyvä aloitus yhteiselle rakkauden matkallemme on Driimin valmennukseni Rakkaustaitojen perusteet. Nähdään valmennuksella!
Hyvinvoivin terveisin,
Johanna Jääskelä
Saturakkauden perustaja & parisuhdevalmentaja
Aloita Johannan Driimin valmennus "Rakkaustaitojen perusteet" ilmaiseksi täältä.
50% Complete
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua.